Tällainen oli Mongolia toukokuussa 2008 turistin silmin; Virpi Kaartinen kertoo Ulan Batorista ja maaseudusta. Millaista oli syödä paikallista ruokaa, yöpyä gerissä, käydä ostoksilla kyläkaupassa, vierailla shamaanikeskuksessa, Dalai Laman kunniaksi rotan vuonna rakennetussa temppelissä ja Tsingis Kaanin kansallispuistossa sovittelemassa sen aikaisia pukimia. Kuulimme kurkunpäälaulua ja soitantaa hevosenpääviululla. Silkkikaupassa paloi tugruk poikineen. "Bayarlaa ja bayartaa!".
.png)